Dreeveri

Dreeveri voi olla kolmivärinen...

...tai kaksivärinen eli ruskea-valkoinen.

Dreeverillä voi metsästää helmikuulle saakka, sisu korvaa koon.

Dreeverillä metsästetään pääasiassa jänistä ja rusakkoa...

... mutta voi sen kanssa kokeilla myös agilityä...

Riistavietin vuoksi aitaamattomalla alueella koira on oltava kytkettynä.

Pienestä pitäen on hyvä käydä tutustumassa työpaikkaansa: metsään.

Kun dreeveri tottuu jo nuorena muihin lemmikkeihin, ei ongelmaa tule.

Kesäisin täytyy kulkea kytkettynä.

Kotimaa: Dreeverin kotimaa on Ruotsi.

Historia: Ruotsalaiset jalostivat lyhytraajaisen ajavan koiran, joka sopii vaativiin oloihin kauriin ja jäniksen metsästykseen. Sen jalostukseen on käytetty mäyräkoiraa ja dachsbrachenia, ja lopullisesti rotu sai nimen vuonna 1947. Itsenäiseksi roduksi se rekisteröitiin vuonna 1953.

Käyttötarkoitus: Dreeveri on ajava  metsästyskoira.

Luonne: Dreeveri omaa oikeastaan kaksi eri luonnetta. Metsässä koira on sisukas, innokas ja joskus jopa uppiniskainen työkoira, kun taas kotona se on leppoisa sohvan valtaaja. Kun liikunnasta on huolehdittu, se voi olla kotona jopa hyvinkin huomaamaton. Ennen vanhaan dreeveristä puhuttiin aggressiivisena rotuna, mutta nykypäivänä vihaisia koiria tapaa enää harvoin. Se soveltuu varsin hyvin myös lapsiperheeseen ja kokonsa puolesta myös kaupunkiasumiseen. Aina täytyy kuitenkin muistaa omistavansa täysipainoisen metsästyskoiran, jonka tarvitsee päästä metsälle ollakseen onnellinen.

Ulkonäkö: Dreeveri on pienikokoinen ajokoira. Sillä on lyhyet ja vahvat raajat sekä pitkänomainen runko. Ulkonäön tulisi olla vahva ja rujo ennemmin kuin siro ja elegantti. Dreeverin ruumiinrakenne auttaa koiraa toimimaan syvässä hangessa. Monilla on harhaluulo, ettei dreeverillä pystyisi metsästämään syvässä hangessa, mutta ruumiin rakenne on rodulle eduksi. Pitkä runko jakaa koiran painoa niin, ettei se uppoa täysin pohjaa myöten, ja jos hangessa on yhtään välikerroksia, se kantaa dreeverin. Dreeverin tassut leviävät hangella kuten metsän eläimillä, ja sen tyyli edetä on saukkomainen. Dreeverin säkäkorkeus uroksilla on 32-38 cm (ihanne 36 cm) ja nartuilla 30-36 cm (ihanne 33 cm). Dreeverien värit ovat ruskea-valkoinen ja kolmivärinen, mutta ainoastaan valkovoittoinen ja maksanruskea on hylkääviä värejä.

Harrastukset: Dreeverin luonne on erittäin ”oman tiensä kulkija” eikä sillä ole miellyttämisen halua. Jos koira ei itse asiasta jollain tapaa hyödy, ei se sitä yleensä tee. Makupalojen avulla koiraa voi kuitenkin motivoida ja kouluttaa. Tuskin dreeveristä mitään toko- tai agilityvaliota tulee, mutta on dreevereitä, jotka harrastavat eri lajeja varsinkin kesäisin. Pääasiallinen harrastus dreeverillä on metsästys. Usein dreeverien kanssa harrastetaan myös ajokokeita, joilla mitataan koiran ajotaidot.

 Mejä on yksi hyvä mieltävirkistävä harrastus dreeverillä, ja löytyy rodusta jonkin verran myös jälkivalioita. Näyttelyissä dreevereitä nähdään nykyään myös enenevissä määrin. Kesäaika on hyvää aikaa kiertää myös kehiä, kun metsästysaika on ohitse.

Dreeverillä metsästetään Suomessa jänistä ja kettua (supia ja mäyriä myös jonkin verran) Ruotsissa dreeveriä käytetään pääasiassa kauriin metsästykseen, mutta Suomessa kauriin metsästys on lailla kielletty yli 28 cm korkeilla koirilla.

Millaiseen perheeseen rotu sopii: Dreeveri sopii metsästävään kotiin. Seurakoiraksi dreeverista ei pelkästään ole, vaan sen on päästävä toteuttamaan viettejään. Uppiniskaisuuden ja sen pehmeän luonteen vuoksi olisi hyvä olla jonkinlaista koirakokemusta ennestään, mutta kyllä rodun kanssa yleensä tulee toimeen, kun muistaa ottaa huomioon sen vaatimukset. Huumorintajua on hyvä löytyä varsinkin maaliskuussa, jolloin koiraa ei enää saa pitää irti. Silloin koira saattaa purkaa turhautumisensa esimerkiksi järsimällä kenkiä.

Kuuluu FCI.n roturyhmään: FCI 6

Vuonna 2013 dreevereitä rekisteröitiin: 187 kappaletta.

Lisätietoa:  http://www.dreeveri.fi