Suomenlapinkoira

Käyttötarkoitus: Poronpaimenena.

Luonne: Lapinkoirat ovat älykkäitä, ystävällisiä ja omistajilleen omistautuvia. Riistaviettiä ei hurjasti löydy, mutta on myös yksilöitä, joita käytetään kuitenkin metsällä. Paimennusviettiä löytyy vaihtelevasti, ja lapinkoira paimentaa haukkumalla.

Ulkonäkö: Lapinkoiran ilme on eloisa ja ystävällinen. Sen luuston tulisi olla vahva ja runko neliömäinen. Pään tulisi olla vahvarakenteinen ja kuono-osan kalloa lyhyempi. Korvat saavat olla joko pystykorvat tai taittokorvaiset. Hännän päässä on sallittua olla niin kutsuttu paimenkoukku eli J:n muotoon luutuneet kärkinikamat. Valppaana olevan koiran häntä kiertyy selän päälle, mutta levossa häntä laskeutuu alas. Uroksen ihannekoko on 49cm ja nartun 44cm, koko voi poiketa ihanteesta kolme senttiä. Turkin tulee olla tuuheaa ja kaikki värit ovat sallittuja, kunhan jokin väri on hallitseva.

Harrastukset: Suomenlapinkoira on nykyaikana suosittu seura- ja harrastuskoira. Alkuperäisessä tarkoituksessa eli porojen paimentamisessa niitä on enää hyvin pieni määrä. Lapinkoiran kanssa voi harrastaa monipuolisesti tokoa, agilityä, jälkeä tai vaikka näyttelyitä.

Millaiseen perheeseen rotu sopii: Lapinkoira on hyvin usein perhekoirana, ja se soveltuu myös ulkona oloon, kunhan sen sosiaalisesta puolesta pidetään huolta. Lapinkoira mielletään myös sopivaksi roduksi ensimmäistä koiraa etsiessä, kunhan muistaa rodun olleen paimenkoirana ja huolehtii sen liikunnasta ja virikkeistä.

Vuonna 2013 suomenlapinkoiria rekisteröitiin: 1 096 kpl.

Kuuluu FCI:n roturyhmään: FCI 5.

Lisätietoa:  http://www.lappalaiskoirat.fi/

Blogista ja sen ideasta

Olemme nyt esitelleet blogissamme muutamia rotuja, jotka tavallaan kertovat sekä meistä että tästä blogista. Oman esittelynsä ovat nyt saaneet meidän omat rotumme sekä osa niistä roduista, joihin Sini-kirjoissa törmätään. Omista roduista tämän tekstin kuvassa viimeinen, lapinkoira, josta seuraa kyllä myös oma esittelynsä. :)

Tämän blogin on tarkoitus olla kirjoittamamme Sini-koirakirjasarjan julkaisupaikka. Sarjaa on tähän mennessä kirjoitettu kolme osaa, ja ne ilmestyvät hiljalleen tämän blogin sivuille. Ensimmäinen osa, Sini ja hoitokoira onkin jo luettavissa, pääset sinne klikkaamalla sivun ylälaidassa olevaa kirjan nimeä tai suoraan edellä olevasta linkistä.

Sinin tarinan lisäksi haluamme tässä blogissa tarjota Sinin seikkailuihin liittyvää ihan oikeata ja paikkansa pitävää tietoa. Vaikka Sini onkin kuvitteellinen hahmo, ei kaikki kirjoissa kerrottu ole pelkkää kuvitelmaa. ;)

Kaukasianpaimenkoira

Historia: Kaukasianpaimenkoiran ajatellaan olevan yli 1000 vuotta vanha rotu, ja sen alkuperäinen tarkoitus on ollut suojella karjaa villieläimiltä ja pedoilta. Sitä käytettiin myös suojelemaan kyliä ja omaisuutta, sekä sotakoirana.

Luonne: Kaukasianpaimenkoira toimii usein itsenäisesti ja se vartioi aluettaan ilman ihmisen käskyä. Kaukasianpaimenkoiran reagointikyky on korkea ja se saattaa toimia räjähtävällä nopeudella. Tästä syystä sen tulisi kokea jo pentuna erilaisia asioita (lapsia, muita eläimiä, autoja) ja sosiaalistaminen on erityisen tärkeää. Oma perhe ja lauma ovat kaikki kaikessa, ja se puolustaa sitä jopa hengellään. Tästä syystä koiraa ei koskaan saa jättää leikkivien lasten (tai lasten kanssa ylipäätään) ilman valvontaa. Lasten leikit saattavat laukaista vartioimisvietin.

Ulkonäkö: Kaukasianpaimenkoiran ulkonäkö on usein hyvin nallemainen ja aiheuttaa väärinkäsityksen koiran luonteesta. Kooltaan ne ovat keskikokoa suurempia tai suuria, ja ne ovat erittäin vahvoja. Uroksen tulee olla vähintään 65 cm ja nartut 62 cm. Turkki tulee olla sään kestävä. Karvantyyppejä rodulla on kolme: pitkäkarvainen, johon kuuluu harja ja housut, lyhytkarvainen, joilla harjaa tai housuja ei ole ja näiden kahden välimuoto.

Harrastukset: Tällä rodulla ei ole miellyttämishalua ja se toimii useimmiten ilman ihmisen apua. Tästä syystä rodun kanssa on haastavaa harrastaa. Nykyään kuitenkin rotua nähdään jonkin verran näyttelyissä.

Millaiseen perheeseen rotu sopii: Kaukasianpaimenkoira sopii oikeastaan ainoastaan maalle vartiotehtäviin, ei missään nimessä vilkkaaseen kaupunkiin tai kerrostaloon. En suosittele myöskään lapsiperheeseen. Jos harkitsee kaukasianpaimenkoiraa, suosittelen rotutuntemusta ja tutustumista rotuun etukäteen.

Vuonna 2012 kaukkareita rekisteröitiin 69 ja kaikkiaan niitä on rekisteröity Suomessa 1425.

Lisätietoa:  http://www.kaukasianpaimenkoirat.com/

Walesinspringerspanieli

Kotimaa: Iso-Britannia.

Käyttötarkoitus: Ylösajava lintukoira.

Luonne: Welshi on luonteeltaan erittäin iloinen ja toimelias. Se ei saa olla aggressiivinen tai arka vaan ystävällinen. Welshi on aina valmis toimintaan kanssasi ja toimii mielellään perheensä kanssa kaikessa.

Ulkonäkö: Walesinspringerspanieli on aina väriltään punavalkoinen ja elegantti-ilmeinen spanieli. Rakenteeltaan rodun tulee olla sopusuhtainen ja kestävä, sillä sen tulee kestää koko päivän työskentely lintumetsällä. Welshin turkin tulisi olla silkkinen ja suora sekä tuuhea. Yleisesti ottaen, normaalilla turkinhoidolla karvaan ei pitäisi tulla takkuja ja turkin trimmaamisenkin jokainen pystyy opettelemaan itse. Aiemmin häntä on ollut typistetty, mutta nykyään welshillä on kaunis ja iloinen häntä. Säkäkorkeus uroksilla 48 cm ja nartuilla 46 cm.

Harrastukset: Welshi siis nauttii kaikesta yhdessä tekemisestä, ja tästä syystä sen kanssa voi harrastaa monia eri lajeja. Pääsääntöisesti rotu on alun perin jalostettu ylösajavaksi lintukoiraksi esim. fasaanien metsästykseen. Nykyään rotua käytetään pienessä määrin edelleen metsästyksessä, usein kanalintumetsällä tai sorsastuksessa noutavana koirana. Walesinspringerspanieli on rotu, joka ei ole jakaantunut kahteen eri muunnokseen (käyttö- tai näyttelylinjaan) vaan rotu toimii edelleen yhtenä muunnoksena.

Rodun toimintamalli on, että koira hakee riistaa pieneltä alueelta eli n. 30m säteellä ihmisestä tehden sik-sak-kuviota. Sen tulee ajaa lintu ylös ammuttavaksi ja noudettava ammuttu riista. Welshi rakastaa vettä, ja näin ollen sitä käytetään myös sorsastuksessa riistaa noutavana koirana.

Metsästyksen lisäksi welshi soveltuu lähes kaikkeen harrastamiseen sen energisen luonteen vuoksi. Useimmiten se nauttii niin näyttelyissä kuin agilityradallakin.

Millaiseen perheeseen rotu sopii: Welshi soveltuu aktiiviseen ja harrastavaan kotiin, joka pitää myös turkin hoidosta.

Vuonna 2013 welshejä rekisteröitiin: 237 kappaletta.

Kuuluu roturyhmään: FCI 8

Lisätietoa:  http://www.springerspanielit.fi

Takki niskaan!

Näin pakkasten alettua on hyvä muistutella kaikkia myös karvaisten kavereiden pukemisen tärkeydestä. Koirat eivät näytä epämukavuuttaan helposti, eivät siis myöskään sitä, että niitä paleltaa. Niinpä siinä vaiheessa, kun koira tärisee, on sillä jo todella kylmä! Lyhytkarvaisilla ja ohutturkkisilla roduilla takin pukeminen ei todellakaan ole turhuutta vaan koiran hyvinvoinnista huolehtimista.

Palellessaan koira jännittää lihaksiaan, ja niihin voi aiheutua lihasjumeja. Kylmästä kärsivät lihakset myös revähtävät  helpommin. Takin lisäksi pakkasella on siis muistettava myös lämmitellä riittävästi ennen juoksupyrähdyksiä!

Lisää tietoa: Minna Saarelainen – Timo Vallius: Koiran lihashuolto

Ajokokeet

Koiran ohjaaja laskee koiran metsään tuomarin luvan saatuaan.

Metsässä pyritään toimimaan kuten normaalisti metsästettäessä.

Tuomarit täyttävät maastokortit ja arvostelun metsässä.

Kokeen tarkoitus: Ajokokeilla mitataan koiran metsästyskykyä jalostusta silmällä pitäen.  Koe arvostellaan sen päivän tilanteiden mukaan, eikä siihen saa vaikuttaa koiran edelliset saavutukset, suoritukset, koiran omistaja tai sen kasvattaja. Tietenkin tarkoituksena on myös viettää mukava päivä mukavien ihmisten parissa metsällä.

Osallistumisoikeus: Kokeeseen osallistuvan koiran tulee olla 9 kuukautta täyttänyt, rokotettu, rekisteröity ja tunnistusmerkitty. Kokeita järjestetään ympäri Suomen koko irtipitokauden ajan (20.8. – 28.2.). Ajokokeita järjestetään roturyhmien 4 ja 6 ajaville koirille. Usein ajoeläimenä on jänis tai rusakko, toisinaan myös kettu, mutta mäyräkoirilla ajatetaan myös kaurista ja peuraa.

Mitä arvostellaan: Kokeessa arvostellaan ajominuuttien lisäksi koiran työskentelyominaisuuksia, kuten esimerkiksi hakua, ylösottokykyä, ajovarmuutta, haukkua, tottelevaisuutta ja kokonaisvaikutelmaa. Ajominuuteista kertyy omat pisteet ja ominaisuuksista omat pisteensä, jotka lasketaan yhteen. Koiran saamat pisteet määräytyvät niistä. Maksimi kokeessa on 100p.

Dreeveri

Dreeveri voi olla kolmivärinen...

...tai kaksivärinen eli ruskea-valkoinen.

Dreeverillä voi metsästää helmikuulle saakka, sisu korvaa koon.

Dreeverillä metsästetään pääasiassa jänistä ja rusakkoa...

... mutta voi sen kanssa kokeilla myös agilityä...

Riistavietin vuoksi aitaamattomalla alueella koira on oltava kytkettynä.

Pienestä pitäen on hyvä käydä tutustumassa työpaikkaansa: metsään.

Kun dreeveri tottuu jo nuorena muihin lemmikkeihin, ei ongelmaa tule.

Kesäisin täytyy kulkea kytkettynä.

Kotimaa: Dreeverin kotimaa on Ruotsi.

Historia: Ruotsalaiset jalostivat lyhytraajaisen ajavan koiran, joka sopii vaativiin oloihin kauriin ja jäniksen metsästykseen. Sen jalostukseen on käytetty mäyräkoiraa ja dachsbrachenia, ja lopullisesti rotu sai nimen vuonna 1947. Itsenäiseksi roduksi se rekisteröitiin vuonna 1953.

Käyttötarkoitus: Dreeveri on ajava  metsästyskoira.

Luonne: Dreeveri omaa oikeastaan kaksi eri luonnetta. Metsässä koira on sisukas, innokas ja joskus jopa uppiniskainen työkoira, kun taas kotona se on leppoisa sohvan valtaaja. Kun liikunnasta on huolehdittu, se voi olla kotona jopa hyvinkin huomaamaton. Ennen vanhaan dreeveristä puhuttiin aggressiivisena rotuna, mutta nykypäivänä vihaisia koiria tapaa enää harvoin. Se soveltuu varsin hyvin myös lapsiperheeseen ja kokonsa puolesta myös kaupunkiasumiseen. Aina täytyy kuitenkin muistaa omistavansa täysipainoisen metsästyskoiran, jonka tarvitsee päästä metsälle ollakseen onnellinen.

Ulkonäkö: Dreeveri on pienikokoinen ajokoira. Sillä on lyhyet ja vahvat raajat sekä pitkänomainen runko. Ulkonäön tulisi olla vahva ja rujo ennemmin kuin siro ja elegantti. Dreeverin ruumiinrakenne auttaa koiraa toimimaan syvässä hangessa. Monilla on harhaluulo, ettei dreeverillä pystyisi metsästämään syvässä hangessa, mutta ruumiin rakenne on rodulle eduksi. Pitkä runko jakaa koiran painoa niin, ettei se uppoa täysin pohjaa myöten, ja jos hangessa on yhtään välikerroksia, se kantaa dreeverin. Dreeverin tassut leviävät hangella kuten metsän eläimillä, ja sen tyyli edetä on saukkomainen. Dreeverin säkäkorkeus uroksilla on 32-38 cm (ihanne 36 cm) ja nartuilla 30-36 cm (ihanne 33 cm). Dreeverien värit ovat ruskea-valkoinen ja kolmivärinen, mutta ainoastaan valkovoittoinen ja maksanruskea on hylkääviä värejä.

Harrastukset: Dreeverin luonne on erittäin ”oman tiensä kulkija” eikä sillä ole miellyttämisen halua. Jos koira ei itse asiasta jollain tapaa hyödy, ei se sitä yleensä tee. Makupalojen avulla koiraa voi kuitenkin motivoida ja kouluttaa. Tuskin dreeveristä mitään toko- tai agilityvaliota tulee, mutta on dreevereitä, jotka harrastavat eri lajeja varsinkin kesäisin. Pääasiallinen harrastus dreeverillä on metsästys. Usein dreeverien kanssa harrastetaan myös ajokokeita, joilla mitataan koiran ajotaidot.

 Mejä on yksi hyvä mieltävirkistävä harrastus dreeverillä, ja löytyy rodusta jonkin verran myös jälkivalioita. Näyttelyissä dreevereitä nähdään nykyään myös enenevissä määrin. Kesäaika on hyvää aikaa kiertää myös kehiä, kun metsästysaika on ohitse.

Dreeverillä metsästetään Suomessa jänistä ja kettua (supia ja mäyriä myös jonkin verran) Ruotsissa dreeveriä käytetään pääasiassa kauriin metsästykseen, mutta Suomessa kauriin metsästys on lailla kielletty yli 28 cm korkeilla koirilla.

Millaiseen perheeseen rotu sopii: Dreeveri sopii metsästävään kotiin. Seurakoiraksi dreeverista ei pelkästään ole, vaan sen on päästävä toteuttamaan viettejään. Uppiniskaisuuden ja sen pehmeän luonteen vuoksi olisi hyvä olla jonkinlaista koirakokemusta ennestään, mutta kyllä rodun kanssa yleensä tulee toimeen, kun muistaa ottaa huomioon sen vaatimukset. Huumorintajua on hyvä löytyä varsinkin maaliskuussa, jolloin koiraa ei enää saa pitää irti. Silloin koira saattaa purkaa turhautumisensa esimerkiksi järsimällä kenkiä.

Kuuluu FCI.n roturyhmään: FCI 6

Vuonna 2013 dreevereitä rekisteröitiin: 187 kappaletta.

Lisätietoa:  http://www.dreeveri.fi